Viime viikkojen keskustelu julkisuudessa on saanut minut ajattelemaan myös sitä, mikä on kirkko ja ketä varten se on olemassa?

 

Tämä saattaa kuulostaa yksinkertaistavalta, mutta kun nyt vaan satun olemaan vähän yksinkertainen.

Kirkko on olemukseltaan joko inklusiivinen, eli sisään sulkeva tai exklusiivinen, eli ulossulkeva.

Miten tai millä perusteella jaotella sitten ihmisiä sisään tai ulos?

 

Puhumme kristinuskosta, viittaammeko silloin ristiin vai Kristukseen?

Nyt vaalien alla on helppo saada poliitikoilta mielipide mihin asiaan tahansa.

Kuitenkin jos halutaan merkityksellisiä lausuntoja kysytään asiaa suoraan päällikkötason edustajilta.

Emme kysy ministerin avustajan mielipidettä, vaan ministerin itsensä.

Kun halutaan pohtia Kristinuskon ydintä taitaa olla olennaista lukea olennaista, eli evankeliumeja, joihin on koottuna Jeesuksen opetukset,

 

Jeesus antoi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet, siksikö että Pietari laittaisi portit lukkoon ja hävittäisi avaimet? Vai että totuuskomissio arvioisi kuka on kelvollinen ja kuka kelvoton häävieras? Vai että Kristuksen aloittama työ saisi ja voisi jatkua?

Jeesus kohtasi sairaat ja vammaiset, huorintekijät ja varkaat ja teki mitä?

Ainakaan ei heitellyt kiviä. Löi sanan säilällä niitä, jotka olivat muita alistamassa.

 

Minun kirkkoni on olemukseltaan sisään sulkeva, eli inklusiivinen.

Sinne mahtuvat heterot ja huterot, fundamentalistit ja liberot.

Pääsyvaatimuksia on vähän, ehkä vain kaksi: pyrkimys lähimmäisen kunnioittamiseen ja kääntyminen Jumalan puoleen.

Pienoisevankeliumi tiivistää Jumalan olemuksen rakkaudelliseksi. 

Siihen luottaen.

 

 

Janne